Kavioliitto!

Nyt Carmen on ihan oikeasti ja virallisesti mun. Kauppakirja ja omistajanvaihdosilmoitus tuli siis allekirjoitettua lauantaina. Tasan 7 kuukautta Carmen ehti olla ylläpidossa, kun toukokuun alussa minulle siirtyi. Nyt on kyllä aika epätodellinen olo. Tarvii ehkä vielä nähdä oma nimi siellä Carmenin passissa, että kunnolla sisäistää.

Carmen 12.8.-12

Ratsastussimulaattori

Suomen ainoa ratsastussimulaattori löytyy Tavelasta Kangasalta. Kyseessä on olympiatason kouluratsu, joka osaa kaiken mahdollisen. Simulaattorista voit lukea lisää täältä.

Kesällä oli myynnissä tarjoushintaan 30min aikoja ratsastussimulaattoriin ja pakkohan sellainen oli ostaa vaikka tili menikin sen takia melkein nollille. Lahjakortille oli käyttöaikaa pari kuukautta syksyllä ja tietysti se jäi aika viimetippaan. Saatiin kuitenkin aika varattua Leilan ja Ollin kanssa ja istuntavirheet kartoitettiin marraskuun alussa.

Olli oli meistä ainoa, joka oli käynyt kerran aiemmin simulaattorilla ratsastamassa. Aloitimme kaikki tarkistamalla istunnan käynnissä. Kun siinä saatiin pahimmat virheet korjailtua siirryttiin raviin, jotta nähtiin mistä paketti lähtee hajoamaan. Omia ongelmakohtiani olivat kyynerpäät (kädet) ja polvet.

Käsieni ongelmat tuntuivat kaikki liittyvän kyynerpäähän. Ensimmäisenä taisi opettaja sanoa kulmasta (jota ei ollut). Tästä viimeksi myös Christel mainitsi joskin eri sanoin. Toinen ongelma oli kyynerpäiden irtoaminen kyljistä, joka lähinnä johtui nyrkkien paikoista. Muistan joskus muinoin ratsastuskoulussa kerrottaneen että käsien väliin pitää mahtua yksi nyrkki. No olen ilmeisesti kerrankin oppinut jotain niin kuin on sanottu. Harmi vaan, että ihan oikeasti välin pitäisi olla isompi, jotta kyynerpäät pääsevät lähelle kylkiä ja kättä pystyy käyttämään eteen-taakse-liikkeellä, eikä kyynerpäitä ulos viemällä.

Toinen ongelma oli polvella puristaminen. Tästäkin on joku joskus jossain maininnut. Olisiko ollut viime syksynä Ypäjän tunneilla? Haluaisin uskoa, että tämä ongelma koskee lähinnä enkkusatuloita, mutta vielä en tätä unohda. Polvella puristaminen tietysti estää pohkeen käytön. Polvi nimittäin on se kohta josta jalan pitää taipua, jos pohkeen haluaa lähemmäs hevosta. Tai ainakaan minulta ei löydy säärestä niveltä, joka tämän mahdollistaisi. Täytyy tarkkailla tilannetta länkkäsatulassa, periaatteessahan pidän ratsastaessa pohkeen irti aina, kun en sillä jotain pyydä, mutta käytännössä olen sillä lähes kokoaja jotain pyytämässä. Aikaa polvella puristamiseen ei siis pitäisi olla hirveästi.

Loppuun tehty lyhyt 2 min istuntatesti paljasti samat ongelmat. Käynnissä paino pysyi hyvin paikoillaan. Ravissa ja laukassa paino pysyi sivusuunnassa paikoillaan, mutta heilui keskipisteestä taaksepäin. Tähän sain korjaus ohjeeksi vatsalihasten käytön. Hämmentävintä on, että olen luullut nojaavani eteenpäin, mutta nyt paljastui, että voisin ehkä hieman koittaa siirtää yläkroppaa edemmäksi. Ei montaa senttiä, mutta aavistus. Vain sen verran että selkä hieman suoristuisi, nyt kun on ilmeisesti vähän notkolla niin että paino lähtee heilumaan.

Eläinlääkäri käymässä

Reilu viikko sitten kävi eläinlääkäri raspaamassa Carmenin hampaat ja antamassa rokotuksen.

Edellisestä raspauksesta oli kulunut n. 5kk. Piikkejä oli taas paljon ja edempänä oli koukutkin. Haavoja ei tällä kertaa löytynyt. Keväällä toisessa poskessa oli haava piikkien seurauksena, mutta nyt raspattiin tarpeeksi aikaisin. Suosituksena olikin 6kk väli ja sama suositus saatiin nyt uudestaan.

Keväällä homma sujui hyvin yhteisymmärryksessä, mutta nyt Carmen hieman vastusteli ja ell suositteli että ensi kerralla rauhoitettaisiin. Luulen että rauhoitus jää kuitenkin silloinkin välistä, kun raspauksen tekee varmaan taas Teija, joka ei rauhoita oikeastaan mitään hevosia raspauksen takia. Homma vaan hoidetaan sen verran rauhassa ja hevosen ehdoilla, ettei se ole tarpeen. Tällä kerralla vastustelu varmaan johtui osin paikasta. Carmen kun oli kaksin puolin kiinni tallin pesupaikalla, jossa se on ilman mitään kummempaa ohjelmaakaan hieman rauhaton. Täytyy harjoitella lisää pesupaikalla kiinniolemista. Carmen on sen verran pieni, että mahtuu kääntämään takapuolensa toisen ketjun alle mikä on tietysti huono asia. Vähän kapeampi tila ja matalammalle kiinnitetyt ketjut toimisivat paremmin mun pikkuarabille.

Rokotus sujui täysin mallikelpoisesti vaikka ell hieman ehkä pelkäsi, että sekin olisi hankalaa. Mutta ei kai kaulan rapsuttelu voi mitään pahaa olla? Rokotuksen jälkeen Carmen pääsi suoraan takaisin tarhaan.

Talutusratsastusta

Syksyn pimeys ja sade ovat oikein tehokkaasti laskeneet ratsastus-motivaatiota ja Carmenin liikunta on jäänyt luvattoman vähäiseksi. Syyslomalta onneksi palasi pari innokasta, jotka päätyivät Carmenin selkään minun puolestani.

Harjaamiseen en osallistunut itse ollenkaan, mutta varusteet laitoin. Nykyinen varustelu on hiukan monimutkainen myös länkkävarusteisiin tottuneelle nimittäin. Käytössä siis kolme eri huopaa, alushuopa pitämässä varsinaista puhtaana, varsinainen huopa ja päällimmäisenä inkkarihuopa, omituisesti taiteltuna, tarkoituksenaan tehdä satulasta sopivampi.

"Kentälle" (parkkipaikalle) lähdettiin pitkän köyden kanssa, että sain Carmenin talutukseen. Ensin selkään kiipesi Katja, jolla kokemusta enkkupuolelta ja pitkähkö tauko. Alkuun kertoilin miten Carmen toimii ja hetken ratsastelun jälkeen päästin Katjan pois talutuksesta. Ohjaus-harjoitukset menivät hyvin ja käynti-ravi-siirtymisetkin sujuivat. Laukkaa ei nyt otettu, kun se on Carmenille hieman hankalaa vielä, eikä parkkis ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa.

Seuraavana selkään kiipesi Samu, joka on ollut muutamia kertoja talutuksessa aiemminkin. Myös Samu harjoitteli ohjaamista ja ravasikin ensimmäistä kertaa elämässään, vieläpä melko pitkän pätkän, ilman suurempia selässäpysymis-ongelmia.

Oli mukavaa vaihtelua olla välillä itse maassa ja kun oli vielä seuraakin, ettei tarvinnut yksin höpötellä. Kiitokset siis Katjalle ja Samulle! Saatte tulla toisenkin kerran.

Blogi ajan tasalle

Pika kertaus (lue: kilometri postaus) kaikesta viimeisen päivityksen jälkeen tapahtuneesta. Yritän tästä jatkaa kirjoittelua n. kerta viikkoon. Kuvia koitan myös saada julkaistua lähiaikoina.

Näyttely

Näyttelyssä käytiin Hovilla 1.7. Carmen ja Symppis vietiin paikalle jo edellisenä iltana, että päästiin juoksevalla vedellä ne pesemään. Ilta kului harjan ja hännän letittelyn parissa ja selvitysainetta kului reilusti.

Näyttelypäivän aamuna jatkettiin suihkimista ja levitettiin öljyä turpaan ja silmien ympärille kuten arabinäyttelyissä on tapana. Superkiiltäviä sitten molemmista tulikin. Kiitokset puunaus avusta Kaisalle. Kehässä Carmen esiintyi lännenhevosena eikä arabina, joten liikkeistä saadut pisteet olivat aika huonot. Kokonaisuutena näyttelypäivä sujui hyvin ja Carmenkin vaikutti tyytyväiseltä.

Näyttelyn jälkeen pidettiin muutaman päivän ratsastus tauko satulan paikoillaan pysymättömyyttä peläten. Karva olikin suihkeen ansiosta superliukas yllättävän pitkään.

Valmennusleiri

Heinäkuun viimeisellä viikolla matkustettiin taas Hoville. Tällä kertaa valmennusleirille. Alkuun hiukan pelotti miten Carmen kestää pari kertaa päivässä ratsastusta useamman päivän. Fyysisen kuntoa ehkä enemmän epäilytti henkinen jaksaminen.

Heti ensimmäisellä tunnilla kävi pieni tapaus. Carmen päätti mennä piehtaroimaan vaikka olin selässä. Oltiin tehty pään ja kaulan tavuttamista ja alas venyttämistä pienellä ympyrällä, vähän samaan tapaan pöyrittiin kuin hevoset etsiessään sitä täydellistä piehtarointi kohtaa. Ei siis tavallaan mikään outo reaktio, mutta ihan tätä ei kyllä harjoituksella haettu. Carmen pääsi makuulle ennen kuin tajusin mitä tapahtuu, joten nousin sitten vaan pois satulasta. Carmen ehti hieman piehtaroimaan satulan kanssa ennen kuin sain sen hätisteltyä takaisin pystyyn. Loppu tunti vahdittiin vähän tarkemmin Carmenin suunnitelmia ja vältyttiin uusinta yritykseltä.

Keskiviikkona käytiin maastossa rentoutumassa. Matkalle oli kaivettu syvä oja, jonka pohjalla oli punaisia putkia. Päädyttiin taluttamaan kaikki hevoset siitä yli. Alkupään hevoset päättivät ilmeisesti pelätä putkia ja hyppäsivät ojan yli. Carmen tuli toiseksi viimeisenä ja käveli rennosti pohjalle ja sieltä ylös, myös perässämme tullut Zina käveli pohjan kautta. Loppu lenkistä alkoi sataa ja ukkonen jyrisi, mutta päästiin tallille ilman suurempia ongelmia.

Torstai iltapäivällä oli hevosten vaihtotunti. Luovutin Carmenin siis Leilalle ja ratsastin itse Baballa (Carmenin eno). Carmenilla oli alkuun vähän erimielisyyksiä Leilan kanssa ravaamisesta, mutta lopputunti sujui paremmin yhteisymmärryksessä. Molemmat laukatkin taisivat nousta suunnilleen yhtä helposti. Baban kanssa sujui myös hyvin. Oli mukava ratsastaa osaavalla hevosella, jolta todella voi vaatia paljon. Baba kyllä ilmaisi yhden laukannoston kohdalla, että vähempikin saisi riittää ja heitti pienen pukin. Jätin sen kuitenkin huomiotta ja jatkettiin hommaa ilman muita vastusteluita. Halusin tälle tunnille juuri Baban, koska sillä ratsastin ensimmäiset tuntini Hovilla. Se on nyt saanut olla ensimmäinen ja viimeinen Hovin tuntihevonen, jolla olen ratsastanut.

Perjantaina en päässyt aamutunnille joten olin iltapäivällä tupla tunnin. Tai oikeastaan kisat. Kasattiin kentälle versatile horse -rata, jossa siis yhdistettynä trail, riding ja reining. Ensimmäinen rata meni hyvin laukkoja lukuun ottamatta. Toisen radan trail-osuus meni vähän huonommin, mutta laukat sujuivat ilman ongelmia. Portilla oli huomattavissa selkeä geenien vaikutus. Toisen radan aikana Carmen tönäisi porttia itse turvalla kiinni, kun olin ilmeisesti liian hidas tekemään sen itse. Ymmärrän käytöksen tuntihevosten kohdalla kun selässä on aloittelija, mutta nyt oltiin suorittamassa porttia neljättä kertaa Carmenin elämässä.

Istuntatunti

Heti leirin jälkeisellä viikolla Christel tuli pitämään istuntatunteja Jaanalle. Edellisestä oli kulunut jo vuosi, mutta vinouksia ei löytynyt. Ainoa ongelma, josta Christel mainitsi, oli kyynerpään jännittäminen. Se onneksi oli helppo rentouttaa ja samalla taisivat hartiatkin vähän rentoutua. Niiden kanssa taistelin koko viimetalven. Tunnin aikana haettiin ilmavuutta kaikkiin askellajeihin ja väistätettiin sisätakajalkaa paremmin alle. Harjoitukset sujuivat hyvin ja Carmen laukkasikin nätisti ilman kannuksia. Christel kehui erityisesti Carmenin luonnetta ja yhteistyökykyä. Saattoi vaikuttaa nyt erityisen hyvältä, kun vertailukohteina olivat täyssisarukset Manta ja Zefyr, jotka eivät ihan yhtä nätisti käyttäytyneet.

Elokuu

Elokuun aikana ratsastin huomattavasti alkukesää useammin leirin innostamana. Maastossa käytiin melko säännöllisesti kävelemässä aina kun saatiin seuraa ja mäkitreeniäkin kokeiltiin Leilan ja Popin kanssa, kun saatiin töppöset lainaan. Laukkaaminen sujui paljon leiriä edeltäviä yrityksiä paremmin. Välillä mentiin kentällä ilman satulaa ja välillä sidepulleilla.

Muut ratsastajat

Jaana kävi Carmenilla maastossa kävelylenkin heti leirin jälkeen muiden mukana, kun en itse päässyt tallille. Lenkki oli sujunut hyvin ja Carmen sai paljon kehuja.

Mari ja Kaisa lainasivat Carmenia Jaanan tunnille ja molemmat tykkäsivät. Mari ei tainnut laukata ja Kaisan kanssa laukkaaminen meni huonommin kuin muuten leirin jälkeen, erilainen istunta ja avut ilmeisesti häiritsevät Carmenia laukassa paljon enemmän kuin muissa askellajeissa. Tiinakin kävi ratsastamassa Carmenilla pariin kertaa niin, että pidin itse tunnin. Laukassa oli samoja ongelmia kuin Kaisan kanssa, mutta toisella kerralla meni jo vähän paremmin.

Syyskuussa vieraita ratsastajia olikin sitten enemmän, kun Carmen oli ihan virallisesti tuntihevosena. Kaikki ratsastajat pitivät Carmenista ja joku epäili, että se kuuluisi niihin vanhempiin ja pidemmälle koulutettuihin tuntihevosiin. No, ehkä erehdys on ihan ymmärrettävä kun tunneilla ei laukattu, siinä vaiheessa keskeneräisyys olisi kyllä käynyt selväksi.

Töppöset

Löysin netistä muutaman kerran käytetyt töppöset hyvällä hinnalla ja ostin ne Carmenille etusiin. Takana on toistaiseksi käytössä Popin vanhat, melko rikkinäiset, mutta vielä toimivat tossut. Uusissa töppösissä on yksi paha vika, nimittäin väri. En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään kovin tarkkana varusteiden väreistä ja merkeistä, pääasia että toimivat. Mutta pakko se on todeta, että VAALEANPUNAISET tossut on ehkä vähän liikaa. Luultavasti sopeudun niihin juuri kun ne hajoavat. Näiden hirvitysten ansiosta olemme kuitenkin päässeet maastossa ravailemaan ja laukkailemaan. Leilan, Popin, Paulan ja Zefyrin kanssa käytiin testaamassa matkakisoissa vaadittavaa vauhtia. 8km lenkki siis tunnissa. Hevosilla ei oikeastaan ollut ongelmia, mutta mun ja Paulan kohdalla huomasi ettei ollut ihan normaalilenkki.

Uusi siirtotalli

Elokuun lopulla saapui tallin pihaan yhden talven käytössä ollut 3 hevosen siirtotalli. Tämä tarkoitti tietysti sitä että Carmenillekin olisi tarvittaessa katto pään päälle. Koko kesänhän tallilla oli enemmän hevosia kuin karsinoita joten sateisimpina päivinä olivat hevoset vuorotellen sisällä kuivumassa. Syyskuun aikana alkoikin olla aika märkää ja Carmen oli paljon öitä sisällä. Sovittiin Jaanan kanssa että Carmen voi asua syyskuun loppuun laidunvuokralla, kun itse siivoan boxin ja täytän veden.

Syyskuu

Olin lähes joka päivä tallilla monta tuntia ja koko ajan jopa valoisalla. Aamut ja illat siis kuluivat harjoittelussa navetassa ja päivällä olevan tauon vietin tietysti tallilla. Carmenilla tuli selkä kipeäksi ja syylliseksi todettiin satula. Kesän aikana oli kasvanut uusia lihaksia sen verran, ettei keväällä sopinut satula enää käynyt. Vähän paremmin selkään kävi alun perin Mantalle ostettu big horn ja ratsastusta jatkettiin sillä. Selkäkipu aiheutti tarkemman loimituksen ja erityisen paljon jumppaamista sekä maasta että selästä.

Seurakisat

Perinteiset seurakisat pidettiin mahdollisesti viimeistä kertaa Hovilla 23.9. Ilmoittauduin kaikkiin ratsastusluokkiin, kun en tiennyt mitkä olisivat niitä mun ja Carmenin vahvimpia lajeja. Carmen ja Zina vietiin Hoville ja edellisenä iltana, jotta kisa-aamulle jäi vain kopillinen hevosia kuskattavaksi.

Aamu meni nopeasti ja verryttely ennen trail-luokkaa jäi todella vähiin. Enpä ainakaan ehtinyt jännittää. Olimme vuorossa heti ensimmäisenä ja pääsin ravailemaan hetken litimärällä kentällä puomien joukossa. Jotenkin selvittiin haastava rata loppuun asti ilman hylkyä, vaikka kovin hyvin en sanoa sen menneen. Päivän lopuistakin luokista selvittiin ilman hylkyjä vaikka varsinkin oikea laukka tuotti vaikeuksia. Riding-luokka jopa voitettin!

Päivän päättäneessä reining-luokassa tehtiin uusi piste-ennätys 18p, aikaisempi ennätys oli Ranin kanssa 24p. Lännenratsastuksesta vähemmän tietäville voin kertoa, että radan alkaessa pisteitä oli 70 ja radan päättyessä niitä olisi toivottavaa olla suunnilleen saman verran. Onneksi tästä taitaa päästä vai ylöspäin.

Kaikesta huolimatta yhteenlaskettujen tulosten perusteella oltiin toisia TRS:n lännenratsastusmestaruudessa. Voiton vei jälleen kerran Jaana Damin kanssa. Kaikki tulokset voi käydä kurkkimassa täältä.

Muutto Mustialaan

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna tuli sitten aika kerätä omat ja Carmenin tavarat ja muuttaa takaisin koululle. Carmen lastautui ja matkusti yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Kaikki tavaratkin (joita oli yllättävän paljon) saatiin mahtumaan vetoautoon. Perillä Carmen pääsi ihmettelemään uutta tarhaa ja pian myös tallia. Uuteen tarhakaveriin Raneen tutustuttiin ensin sisällä kaltereiden läpi heiniä mutustellen ja hieman myöhemmin molemmat päästettiin samaan tarhaan. Mitään suurta riehumista ei tullut. Carmen osoitti nätisti että voisi olla se pomo tässä tarhassa ja kävi peruuttamassa korvat luimussa Ranea kohti. Rane väisti kiltisti ja Carmen päätti kokeilla uudestaan. Ja kun Rane taas väisti kiltisti jätti Carmen homman siihen.